Oivallus

Palosaaren kirppisyhteistyön tiimellyksessä lupasin kertoa teille sisustuksellisesta oivalluksestani, joka on kirkastunut mielessäni viimeisen puolen vuoden myötä.

Tiedättekö sen tunteen kun oivallat uudesta näkökulmasta jotain minkä olet “aina tiennyt”? Mikä on siis periaatteessa itsestäänselvyys, mutta tällä kertaa näet koko asian jotenkin uusin silmin.

Viimeisen puolen vuoden aikana olen löytänyt uudelleen kierrätyksen myös siltä toiselta kantilta: Ostanut aiempaa useammin sisustustuotteita ja kalusteita uuden sijaan käytettyinä. Tammikuussa pohdiskelin kirppisshoppailua, johon olin vielä silloin täysin tuskastunut. Sen jälkeen olen löytänyt kirpputorit uudelleen.

[Tämän syksyn kirppislöytöjä.]
Elin huomaamattani jotenkin siinä uskossa että nyt “aikuisena” sisustan kotiani pikkuhiljaa, yhden ison hankinnan kerrallaan. Ostan vain uutta ja laadukasta, mielellään kotimaista designia, joka kestää laadultaan ja tyyliltään hamaan tulevaisuuteen saakka. Sitten heräsin siihen että pelkällä uudella designilla lattiasta kattoon sisustettu koti ei kyllä ole se mitä oikeasti haluan ja mistä pidän.

Huomasin myös että tärkeimmät kalusteet ja sisustusesineet kodissamme ovat niitä “perintönä” saatuja, vanhoja esineitä joilla on kullakin oma historiansa ja omaleimainen ulkomuotonsa. Laadukkaat ja tyylikkäät uudet kalusteet YHDISTETTYNÄ näihin vanhoihin on se juttu. Molempi parempi siis! Ja vanhojen ja omaleimaisten tuotteiden kanssa voi yhtä lailla pitää mielessä laadun, tyylin ja omat arvonsa kuluttajana. Tuo harhakuvitelma siitä että kaiken kotiimme hankittavan tulisi olla uutta on sulanut ja näen nyt selkeämmin mitä kodilta haluan ja miten sen saavutan. Voi miten sokea olinkaan!

Tässä kuvassa näkyvistä kalusteista uutena on ostettu ainoastaan Adean sohva. Muut ovat kirppislöytöjä, “perintökalusteita” tai omaa designia.

Nyt olen siinä pisteessä että vuoden takaiseen katsoessani huomaan selkeästi tämän suunnanmuutoksen sisustamisessani. Uuden ja vanhan yhdistäminen ei sitä paitsi ole niin mustavalkoista, vaan siinä on mieletön määrä erilaisia välimuotoja.

Heidi Risku_SPRING at home

Vaikka minulla on juuri työn alla vanhojen kalusteiden uudelleenmaalaus, joskus on hyvä myös jättää vanhat esineet sellaisekseen. Olen monesti miettinyt että onneksi emme maalanneet kuvassa näkyvää olohuoneen arkkupöytää. Niin kaunis sen kulunut maalipinta on.

Olen onnellinen oivalluksesta ja siitä että voin nähdä asiat uudella tavalla.

Jokainen koti on yksilöllinen ja uniikki (huolimatta siitä ovatko sisustusesineet ja kalusteet uutta, vanhaa vai molempia). Kodista tekee uniikin myös jokaisen yksilöllinen tapa yhdistellä asioita, oman makunsa mukaan. Ole siis lempeä itsellesi sisustajana ja anna itsellesi lupa sisustaa oman makusi mukaan ja nauttia kodistasi sellaisena kuin se on. <3

Ps. Muista osallistua myös edellisen postauksen arvontaan.


Facebook | Instagram | Twitter | Pinterest ]

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s