Lapsi tuli kotiin

kollaasi
Kuvat: Suomi-lelut, Pentik, Juho Jussila, Marlon ja Hattentatti

Kesälomalla muistelin vanhaa kotiamme ja aloin pohtia miten lasten syntyminen on meillä vaikuttanut sisustukseen ja kodin hankintoihin. Esikoisemme syntymästä on kulunut pian 4 vuotta. Siihen aikaan asuimme vielä kaupungin vuokrakaksiossa, johon muutimme opiskeluaikana. Asunto oli tilava ja avara 50-luvun kerrostaloasunto. Sisustin ensimmäistä ”oikeaa kotia” innolla ja tarkkaan harkiten. Muistan kuinka vietin aikaa tekemällä kauniita asetelmia pöydille ja tasoille. Käytin paljon erilaisia tekstiilejä arjen kattauksissa. Ruokapöydän alla oli matto – joskus myös valkoinen sellainen. Miehen cd-levykokoelma oli aakkosjärjestyksessä tv-tason avohyllyissä. Joka huoneessa oli pitkät, lattiaan asti ulottuvat verhot, jollaisia ajattelin käyttäväni aina ja ikuisesti. Sisustamista rajoittivat (rahan lisäksi) vain vuokra-asunnon pintamateriaalit, joihin ei itse voinut vaikuttaa.

Ensimmäiset muutokset sisustuksessa näkyivät lapselle hankittuina tavaroina, jotka alkoivat pikkuhiljaa täyttää avaraa kaksiotamme. Makuuhuoneeseen laitettiin lapsen sänky ja hoitolipasto. Pikkuinen ihminen ei itsessään suurta tilaa vaadi, mutta vaatteet ja tarvikkeet veivät yllättävän paljon tilaa. Oli äitiyspakkaus, amme, turvakaukalo, vaunut ja babysitteri. Tarjolla oli miltei loputtomasti erilaisia vauvantarvikkeita, joita sai hankkia tai olla hankkimatta. Näkyvillä olevia tarvikkeita hankkiessa valitsimme, mahdollisuuksien mukaan, sisustukseen sopivia materiaaleja ja värejä. Lastentarvikkeet ja lelut tekivät myös asuntomme hieman värikkäämmäksi kuin ennen. Voi jopa sanoa että lastentarvikkeista tuli vaikutteita myös muuhun sisustukseemme.

Kun esikoinen alkoi liikkua, sisustukseen alkoi tulla uudenlaisia muutoksia. Tavaroiden säilytys siirtyi alimmilta hyllyiltä ylemmäs. CD-levykokoelma oli vaarassa kuolaavan tutkimusmatkailijan käsissä ja sen tilalle tv-tasoon laitettiinkin lapsen lelukori. Keittiön alakaappien tavarat minimoitiin. Pikkuinen levitti kaapeista kaiken minkä irti sai, sillä välin kun itse yritti keskittyä ruoanlaittoon. Myös kalusteiden turvallisuuteen täytyi kiinnittää huomiota eri tavalla kuin ennen. Opiskeluaikana valmistettu lasikantinen sohvapöydän prototyyppi sai nopeat lähtöpassit, kun konttaava taapero kiipesi sen päälle. Viimeisin muutos oli hankkiutuminen eroon teräväkulmaisista yöpöydistä.

Lapsen siirryttyä pöydän ääreen ruokailemaan, ruokailutilan tekstiilit vähennettiin minimiin. Lapsi kun jaksoi kerta toisensa jälkeen kiskoa pöytäliinaa tai kaitaliinaa ja maljakot ja kynttilät sen päällä olivat vaarassa. Sotkeutumisesta puhumattakaan. Mattokin jäi jossain vaiheessa laittamatta ruokapöydän alle. Varmaan siksi että se lähti pesuun.

Toisen lapsen myötä kodin toimivuus nousi entistä tärkeämmäksi. 1½ vuoden ikäerolla syntyneet pienet lapset tarvitsivat jatkuvaa huomiota ja hoitamista. Ja siivousta, pyykkäämistä ja muita kotitöitä tuntui riittävän loputtomasti. Sisustuksessa tärkeintä oli helppous, toimivuus ja turvallisuus. Asetelmien teko jäi vähemmälle, kun sai viidesti päivässä jynssätä ruokailutilan (usein seiniä myöden). Viherkasvitkin vähenivät pikkuhiljaa, kun niiden tilalle tuli tärkeämpiä hoivattavia.kaaosViime vuosien kalustehankinnat ovat keskittyneet lähes pelkästään lasten tarpeiden ympärille. On hankittu hoitolipasto, pinnasänky, jatkettava lastensänky x2, syöttötuoli, lastenpöytä ja tuolit. Muut hankinnat ovat jääneet toissijaisiksi.

Lelut ovat nykyään osa sisustusta. Halusi tai ei. Vaikka itse leluja onkin hankkinut hyvin maltillisesti, niin silti niitä on kertynyt valtava määrä. Se alkoi esikoisen ensimmäisestä joulusta eikä loppua näy. Siksi lastenhuoneessa säilytystila on hyvin tärkeä osa sisustamista.

Pikkuhiljaa, lasten kasvaessa, kodin sisustamiselle jää taas enemmän aikaa ja voimavaroja. Tässä muutaman vuoden sisällä on muutettu kahdesti ja uusimman kodin sisustus hakee vielä muotoaan. Materiaalien helppohoitoisuus on edelleen paljon tärkeämpää kuin ennen lapsia ja tulee varmasti olemaan tulevaisuudessakin. Vaikka toiminnallisuus ja turvallisuus ovat tärkeitä, esteettistä näkökulmaa ei ole haudattu missään vaiheessa. Seuraavana hankintalistalla on sohva irrotettavalla ja pestävällä verhoilulla. Nyt on tullut aika päivittää opiskeluaikana hankitut kalusteet paremmin lapsiperheelle sopiviksi.

Lapset 4v ja 2,5v eivät enää harrasta tavaroiden levittämistä entiseen tyyliin, mutta cd- ja dvd -levyt eivät ole vielä palanneet tv -tason lokeroihin. Pitkistä verhoista en ole luopunut missään vaiheessa. Ja valkoinen matto on palannut lattialle -ei tosin ruokailutilaan.piirrosNiin, melkein unohdin mainita: Lasten syntymän myötä taloon tulee tietenkin myös uusia sisustajia! Meiltä löytyy vähän väliä taideteoksia teipattuna mitä erilaisimpiin paikkoihin. Yllä olevan löysin lasten naulakon yläpuolelta. Joskus kuopus yllätti suoraan parkettiin tehdyllä tussiteoksella. Hämmästyin myös hieman, kun eräässä sisustusliikkeessä käydessämme esikoinen 3,5v hihkui ”OI, KATSO ÄITI KUINKA IHANA!”. Esitellen minulle sisustusesineitä toinen toisensa jälkeen. Kun puheeksi tuli uuden sohvan hankinta, esikoinen ehdotti että meille voisi hankkia yhden sijasta kaksi sohvaa. Yhden punaisen ja yhden sinisen. Tätä ehdotusta täytyy vielä hieman sulatella…

(Kamera teki lakon kesäloman aikana, joten kaivoin vanhoja kuvia tietokoneen kätköistä.)

Heidi Risku

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s